
Suomen SUP-ranking-sarjan kuudes osakilpailu kisattiin lauantaina 6.8. Hangossa. Kisa oli Finnish SUP and Surf Federationin (FSSF) organisoiman sarjan viimeinen tavanomainen osakilpailu tältä kesältä. Ranking-sarjan lopulliset sijoitukset ratkeavat kuitenkin vasta 20.-21.8. Sieravuoressa käytävissä SUP:n SM-kisoissa, joissa Suomen mestaruuden ohella jaetaan kaksinkertaiset ranking-pisteet (SUP Ranking pistetilanne).
Jari jäi tällä kertaa kotiin lepuuttamaan kipeytynyttä kyynärpäätään ja viettämään aikaa perheen parissa, joten kynään tarttuu ja Hangon kisaraportin kirjoittaa se toinen Laine. Toisin kuin Jarilla, joka hallitsevana Suomen mestarina voi tietysti lähteä hakemaan voittoa kaikista kotimaan starteista, minulla ei viivoille lähdettäessä ole ihan päällimmäisenä mielessä kilpailun voittaminen. Muutenkaan en etukäteen juuri ajattele sijoituksia, vaan lähden vesille pitämään hauskaa ja nauttimaan melonnasta hyvässä porukassa. Toki nautin myös kilpailusta – rantalähdön hektisistä pärskeistä, jännistä käänteistä sprinttikisan poijuilla, sekä pitkän matkan kisan pitempikestoisesta fyysisyydestä, taktikoinnista vaihtelevissä oloissa, ja ehtiessäni hienoista rantamaisemistakin – ja pyrin joka kerta melomaan paremmin, vahvemmin ja kovempaa kuin aikaisemmin. Tämän toisen kilpailukauteni mittaan vauhtini tuntuukin parantuneen mukavasti, eikä kärki mene enää kovinkaan kaukana – vielä en voittokamppailuihin yllä, mutta eihän sitä ikuisesti voi pikkuveljelleen hävitä. Viikkoa aiemmin kisatussa Töölön helteisessä ranking-mittelössä Helsingin ytimessä oma melontani tuntui todella hyvältä ja vauhti riittikin silloin ilahduttavasti ja hieman yllättäenkin aikaa vastaan melotun 200 metrin sprintin neljänteen ja pitkän matkan kisan viidenteen sijaan heti terävimmän kärjen takana. Töölön jälkeen oli kiva lähteä Hankoon katsomaan yltäisinkö uudelleen samanlaiseen menoon, vai johtuiko hyvä vauhtini enemmän yksittäisen huippupäivän huumasta ja minulle sopineesta hellekelistä.
Tihkusateisen kisapäivän aamuun heräsin kotona Helsingissä tapani mukaan erittäin unisena, ja tällä kertaa lisäksi vatsavaivaisena. Herätyskellon sammuttaminen, kyljen kääntäminen, ja hidas aamiainen puoliltapäivin tuntui sillä hetkellä houkuttelevalta vaihtoehdolta. Vääntäydyin kuitenkin vessan kautta keittämään puuroa, pakkasin reppuun lisävarusteena wc-paperirullan, hain Jarilta viime kauden päätteeksi ostamani Starboard Allstar –kisalautani Lauttasaaren rannan kontilta auton katolle, ja suuntasin kohti Hankoa, kirkastuvia taivaita ja koko ajan paranevia fiiliksiä. Epämääräisistä tuntemuksista huolimatta selvisin automatkasta yhdellä kusitauolla tien reunassa – mitä tapahtumaa ohi ajaneet kilpakumppanit juhlistivat töötit pohjassa.
Plagenin kauniille hiekkarannalle saapuessani oli keli Hangon aurinkoiseen maineeseen sopien kirkastunut ja olosuhteet mitä mainioimmat hyville suppikisoille. Kun vielä vatsani toimi mukavasti rantabaarin vessassa, saatoin kääntää tyytyväisenä ajatukseni pissakakkajutuista kohta alkavaan kisaan.
Hangossa järjestettiin samana viikonloppuna suuri Poker Run -moottorivenetapahtuma, ja muskeliveneet jyrisivätkin kauempana ulapalla kisan aikana. Suojaisan rannan tuntumaan viritettylle kolmen poijun sprinttiradalle niiden aallot eivät häiritsevästi yltäneet ja pitkän matkan kisassa satunnaiset veneiden aallot olivat vain mukava lisä.
Miestin sprintissä vedettiin kaksi alkuerää ja selvisin toisen erän kolmantena finaaliin suhteellisen rennolla melonnalla, hyvän lähdön ja ongelmitta menneiden poijukäännösten myötä. Joskus aiemmin olen sortunut sprinteissä liiankin varovaisiin startteihin, mitä halusin tällä kertaa välttää. Sieravuoren heinäkuun EuroTour-kisan yhteydessä kyseisen skaban voittaneelta, italialaiselta Starboard-tiimin ammattimeloja Leo Nikalta saamiani rantalähtövinkkejä muistellen pinkaisin tällä kertaa sopivan reippaasti matkaan.
Finaalia odotellessamme saimme nauttia naisten sprinttikisan huikeasta loppusuorakamppailusta, jossa viimeiselle poijulle asti kisaa johtanut Merle ja siihen asti varjon lailla seurannut Elle meloivat viimeiset parikymmentä metriä aivan tasoissa, laudat kiinni toisissaan. Elle hypähti vedestä rannalle hitusen keveämmällä askeleella ja voitti juoksukilpailun maaliviivalle sekunnin murto-osien erolla. Mahtavaa kisameininkiä mimmit, tätä lisää! Elle vei myös naisten pitkän matkan ja sitä myöten Hangon osakilpailun kokonaiskisan: Onnittelut hienosta voitosta! Ja katsojana ja fanina kiitos molemmille mainion viihdyttävästä ja jännästä sup-showsta!

Finaalistarttini meni sekin suhteellisen hyvin, vaikka aivan kärkikahinoihin riittävää räjähtävyyttä en saanut itsestäni irti. Kuten tavallista, ensimmäisellä poijulla riitti ruuhkaa. Laatusprintterinä ja terävänä lähtijänä Christian ehti ykköspoijulle ensimmäisenä, ennen Jussia, Thomasia ja alkukiihdytyksen kompuroinnista huolimatta voittokamppailuun ehtinyttä Tomasia. Minä käänsin tasaisesta lähtörintamasta muodostuneen letkan viidentenä, perässäni lähdössä kaatunut Ville.

Hangon sprinttikisan mielenkiintoinen erityispiirre on se, että yli puolet kisasta melotaan hyvin matalassa vedessä. Lähdön ja kahden ensimmäisen poijun välillä syväksi lipsahtanut melanveto hipoo helposti hiekkapohjaa. Suurempi vaikutus matalalla vedellä on virtauksiin laudan alla: tämän takia laudassa tuntuu olevan käsijarru päällä ja melonta tuntuu raskaammalta, kunnes syvemmässä vedessä olevalle kolmannelle poijulle käännyttäessä melonta kuin taikaiskusta kevenee ja vauhti kasvaa – jollei nyt sitten meloja olen siihen mennessä saanut itseään täysin hapoille. Viime kesän Hangon kisassa muistan hämmästelleeni tätä efektiä, mutta nyt sen ymmärrettyäni se oli mukava lisämauste kisaan. Olosuhteethan ovat aina joka kisassa hieman erilaiset, ja tämä kuuluu tämän radan luonteeseen.
Sprintti jatkui ensimmäisen poijun jälkeen hyvin tasaisena ja poijuilla riitti jälleen säpinää. Eräässä vaiheessa Christian löysi Jussin laudan nokan jalkojensa välistä, mutta onnistui akrobaattisella jalkatyöllä tanssimaan sen yli, selviten myös kolmannen poijun kaatumisesta pikaisesti takaisin laudan päälle ja sprintin voittajana maaliin. Tomas veti lopun vahvasti ja tuli toisena maaliin, perässään Jussi ja Thomas. Kolmannen poijun jälkeen minulta ei löytynyt paukkuja haastamaan kärkinelikkoa, joten keskityin pitämään Villen takanani ja sain napattua sprintin viidennen sijan.

Sprintin jälkeen lähdin hyvillä fiiliksillä haukkaamaan leipää ja banaania, hengailemaan kilpakavereiden kanssa rannalla, ja odottelemaan innolla pitkän matkan kisaa. Aamun tihkusateen mollisoinnut olivat vaihtuneet aurinkoisella Plagenin rannalla iltapäivällä päässäni soineeseen Kasmirin Vadelmaveneeseen, ja pitkän matkan kisan lähestyessä Iron Maidenin Rime of the Ancient Marineriin.
Edellä mainittujen ja muiden kesän ranking-sarjasta tuttujen kisaajien lisäksi mukana oli uutena kasvona melontataustainen Lauri, joka meloi varsinaisen ranking-kisan ulkopuolella 14-jalkaisella Naishin laudallaan hyvää vauhtia. Samoin hyvää vauhtia pitkällä matkalla piti Hollannista asti kisaamaan tullut saksalainen Jörg, jolla on kokemusta mm. SUP 11 City Tourilta.
Pitkän matkan kisan rata oli kahden pienen saaren sekä rannan tuntumassa olevan poijun muodostoma kolmio, jonka naiset kiersivät kertaalleen, miehet kahdesti. Junnuille oli oma lyhyempi ratansa, joka kiersi vain lähimmän saarista. Miesten reitin pituus oli karkeasti arvioiden vajaa 10km.

Rantalähdöllä lähdettiin suoraan ulos sivuvastaiseen kevyehköön tuuleen, mutta suhteelliseen suureen ja tasaiseen aallokkoon, kohti parin kilometrin päässä odottavaa saarta. Otin suhteellisen rivakan startin ja lähdin Tomasin, Christianin ja Thomasin muodostaman kärkikolmikon tuntumassa ponnistelemaan alun ylämäkeen kohti kauimmaista saarta, lähes koko vastatuuliosuuden vain vasemmalta puolelta meloen. Itse päätin meloa kärkikolmikkoa enemmän oikealle, tuulta vasten, kun taas Christian meloi selvästi enemmän alatuuleen saaren rantoja hipoen. Muutenkin eri osuuksilla nähtiin kilpailojoiden välillä erilaisia reitinvalintoja, mikä toi kisaan vielä lisää mielenkiintoa. Erilaisista reitinvalinnoista huolimatta käänsin saaren kauimmaisella kulmalla myötätuuliosuudelle pian Christianin jälkeen, Lauri, Jussi, ja muu porukka perässäni.

Rannalta katsottuna reitti näytti aivan selvältä, kierretään vain suoraan edessä näkyvä saari ja sen jälkeen rannasta katsottuna vasemmalla olevan suuren saaren edessä oleva pienempi saari. Ensimmäisen saaren kiertämisen jälkeen avautuva näkymä oli kuitenkin aivan erilainen kuin rannasta katsottuna, ja näköpiirissä useampikin saari. Seurasin alkuun kummemmin ajattelematta kisaa johtaneen Tomasin suuntaan, kunnes huomasin Thomasin ja Christianin melovan 45 astetta enemmän vasemmalle. Muiden huutojen havahduttamana Tomas huomasi melovansa kohti väärää saarta ja korjasi kurssinsa; minä tein samoin. Tomas menetti sekaannuksessa johtonsa, mutta meloi pian takaisin tiiviinä pakettina jatkavaan kärkikolmikkoon. Ylimääräisen koukkauksen jälkeen sain myötätuulisosuudelle rinnalleni ainakin Laurin ja Jussin. Myötätuulimelonta sujui hyvällä temmolla ja sain vedettyä joitakin kivoja surffipätkiäkin rennosti meloen. Suojaisammalle sivutuulisosuudelle kohti rantaa käänsin neljäntenä, jonkin verran kärkikolmikon perässä. Melonta tuntui koko ajan todella hyvälle ja ero taaksepäin alkoi kasvaa.
Toisella kierroksella en katsellut enää lainkaan taakseni, vaan keskityin pitämään yllä hyvää tempoa ja tekniikkaa, nauttimaan melonnasta, ja väijymään mahdollisuutta saalistaa mahdollisia väsähtäjiä kärkikolmikosta. Pojat pitivät kuitenkin yllä hyvää vauhtia maaliin asti, ja vaikka myötätuulisurffaukset menivät osaltani jälleen hyvin, ja kärjessä tuli muutama kaatuminen, ei minulla kuitenkaan ollut todellisia mahdollisuuksia päästä hätyyttelemään kolmen kärkeä. Vedin kuitenkin täysillä loppuun asti ja tulin mahtavissa fiiliksissä neljäntenä maaliin. Tomas meloi ensimmisenä maaliin, Christian toisena, ja Thomas kolmantena. Kärkikolmikko oli samassa järjestyksessä myös kisan kokoaispisteissä. Tomas siis jatkoi voittojen tiellä, vahvistaen asemaansa ranking-sarjan kärjessä, ja Thomas nappasi vahvalla melonnalla ensimmäisen palkintopallisijoituksensa. Onnittelut!
Sitten vain uimaan, juomaan, ja rannalle nauttimaan kisanjälkeisfiilareista ja letkeästä sanailusta muun kisaporukan kanssa palkintojenjakoa odoteltaessa. Paluumatkalla Helsinkiin väistin vielä iloisesti hyräillen muutaman tien puolelle koikkelehtineen peuran. Kaikin puolin onnistunut reissu siis: kannatti lähteä! ( Toim. huom. Aina kannattaa lähteä! )
Teksti:Janne ”Lake” Laine
Lasse Luodon videokooste kisasta:
Tulokset:
Naiset :
1. Elle Laakso . Naish. 2000 points Long distance time 39.45 min.
2. Merle NUmmert. Starboard.1500 41.21
3. Sini Lahti. Naish.950 43.15
4. Marja Salokangas. Fanatic. 550 43.46
Miehet :
1. Tomas Lelovits. Naish. 1750 points.sprint 3.38 long distance time 1.06.05
2. Christian Sandoval. Naish. 1750 sprint 3.33, ld 1.07
3. Thomas Fagerström. Boga. 950 sprint 3.38 ,ld 1.07.17
4.Jussi Pekkarinen. Starboard.800 sprint 3.40 .ld 1.11.13
5.Janne Laine. NSP. 725 sprint 3.51 ,ld 1.09
6.Ville Vihmari. Naish. 500 sprint 4.00, ld 1.12
7.Jaakko Kallio. Starboard.350 long distance 1.14.04
8.Jörg Bossack. Dutch. 325 long distance 1.09.52
9 .Kari Krikke Halio. Hki sup & surf. 275 long distance 1.17.48
Men. 14 ft. Lauri Palmroth. Naish.1.09.35